Armosta uskon kautta

 

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja.”   (Ef. 2:8)

 

Tässä jakeessa puhutaan kolmesta jokaista ihmistä koskettavasta asiasta: armosta, pelastuksesta ja uskosta.

Koska Jumala on armollinen, me saamme vastaanottaa lahjan, joka pitää sisällään katuvalle syntiselle

+ armahduksen
+ puhdistuksen
+ syyttömäksi julistamisen
= pelastuksen

Ei, että meissä olisi mitään syytä tai ansiota, jolla voisimme ansaita tai ostaa jotakin Jumalan edessä. Ei niin, vaan yksin ARMOSTA uskon kautta. Usein painotamme uskoa ja unohdamme, että myös usko on armosta annettua Jumalan lahjaa.

Usko on kuin putki, jota pitkin Jumalan käsittämätön armo, ARMON MERESTÄ, virtaa meille armonjanoisille. Putken toinen pää pitää olla armon lähteessä, Jeesuksessa, ja toinen pää suoraan meidän sisimmässämme. Usko on siis armon kanava. Uskon kautta otamme vastaan kaikki muutkin Jumalan lahjat! Silti usko ei ole se suuri juttu, vaan Hän, johon uskomme kohdistuu. Älä siis tarkkaile omaa uskoasi, sen suuruutta tai pienuutta, vaan kiinnitä katseesi uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen (Hep. 12:2). Samoin kuin heikko, vapiseva käsi voi vastaanottaa suuren arvokkaan lahjan, voi heikkokin usko vastaanottaa Jumalan käsittämättömän suuren lahjan, pelastuksen. Tai niin kuin hentoja ohuita puhelinlankoja pitkin ennen saatettiin viestittää suurista, tärkeistä asioista, voi se Jumalan Pyhän Hengen todistus, joka tuo rauhan sydämeen, tulla niin ohutta uskon lankaa pitkin, että tuntuu, ettei se kestä edes omaa painoaan.

Jumala valitsi uskon kanavaksi tämän näkyvän maailman ja näkymättömän Jumalan kuningaskunnan välillä. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy…Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan Sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” (Hep.11:1,3)

Minkähän takia Jeesus otti lapsen uskon esikuvaksi sanomalla: ”Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”  (Mark.10:15). Miksi mitään osaamaton, mitään tietämätön, oppimaton lapsi? Lapsi ei epäile, vaan uskoo kokosydämisesti vanhempiinsa turvautuen heihin. Lapsi ottaa lahjan vastaan kyselemättä tai ajattelematta ansaitsemista, ansioitaan tai omaa hyvyyttään lahjan perusteena. Lapsi on teeskentelemätön ja täysin avoin, hän ei ala järkeillen pohtimaan lahjan laatua tai lahjoittajan motiiveja, vaan ainoastaan ottaa tarjotun lahjan innolla vastaan.

Jumala on siis valinnut uskon kanavaksi vastaanottamaan Hänen armonsa ihmeellisiä lahjoja. Usko on siis kuin käsi, joka ojennetaan ottamaan vastaan tarjottua lahjaa.

Vaikka elämäntilanteemme olisi kuinka vaikea tahansa, ja virta tuntuisi vievän kohti edessä olevaa väistämätöntä putousta, uskon lanka kestää. Se yhdistää meidät suoraan avun lähteeseen, Pelastajaan, armolliseen Jumalaan ja Hänen apuunsa, joka ei myöhästy. ”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.”  (Jer.33:3 + Ps.50:15)

Armon varassa eteenpäin! Sinua siunaten, Juuso