Pääsiäisen haaste

 

He tulivat paikkaan, jota kutsutaan Getsemaneksi . . . ja Hän alkoi tuntea kauhua ja tuskaa. Niin hän sanoi heille: ”Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti.” . . . Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä ohi. Hän sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!” (Mark. 14: 32-36)

Mihin Jeesus suostui? Mitä sisälsi se malja, jonka hän toivoi menevän ohitseen, mutta jonka Hän Isänsä tahtoon tyytyen joi viimeiseen katkeraan pohjasakkaan asti? Pääsiäisenä keskitymme usein Jeesuksen kärsimysten fyysiseen puoleen, ristiinnaulitsemiseen. Historioitsijat ja lääketiede ovat pystyneet tarkkaan selvittämään ne fyysiset haasteet, jotka roomalainen ruoskinta ja ristiinnaulitsemisen kidutus ihmiskeholle aiheuttivat ennen kuolemaa, vaikkei niiden tuottamaa ääretöntä tuskaa ja kipua voikaan sanoin kuvailla.

Jeesuksen tyhjentämä malja piti kuitenkin sisällään vielä paljon pahempaa…

Me toteamme usein varsin kevyesti: ”Jeesus kantoi meidän syntiemme ja kuoli niiden tähden.” Tosiasiassa Jeesus ei vain kantanut meidän syntejämme, vaan Hänet tehtiin meidän synniksemme, joka naulattiin ristille ja kirottiin. ”Hänet, joka ei synnistä mitään tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”  (2.Kor.5:21)

 ”Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ´Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.´” (Gal.3:13)

Ajattele kaikkea sitä pahuutta ja saastaa, mitä ihmiskunta on jokaisen jäsenensä kautta saanut aikaan ja harjoittanut Adamista lähtien tähän päivään asti menon vain edelleen pahentuessa. Ristillä Jeesus tuli kaiken meidän turmeltuneen lihamme synnyttämän synnin saastaksi, pahuuden, paheiden, halveksittavien ja häpeällisten himojen, mielijohteiden ja tekojen pohjasakaksi, jonka Jumala naulitsi ristille, kirosi ja hylkäsi. Jeesus tuli synniksi, mutta Hän voitti synnin!

Pääsiäisen sanoma haastaa meitä rakastumaan Kristukseen, ottamaan ristimme ja seuraamaan Häntä tiellä. ”Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Samoin pitäkää tekin itseänne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 6:9,11)

Jeesus oli kutsuttu Simon-nimisen fariseuksen kotiin aterialle, siellä Hän julistaa nimettömäksi jääneen naisen puolesta: ”Sentähden minä sanon sinulle: hänen paljot syntinsä on annettu anteeksi ja sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta se jolle annetaan vähän anteeksi, rakastaa vähän” (Luuk. 7:47).

Vaikka on paljon niitä ihmisiä, jotka rakastavat vähän, niin ei silti ole tosiasiassa yhtään ihmistä, jolle olisi annettu anteeksi vain vähän. Meidän sydämemme on vain niin kovettunut, ettemme tajua, kuinka suuri on syyllisyytemme ja kuinka suunnattomasti tarvitsemme anteeksiantoa. Meistä kaikista on maksettu sama hinta. Anteeksianto voitiin toteuttaa vain täydellisellä uhrilla, Kristuksen, virheettömän ja tahrattoman Karitsan kalliilla verellä.

Riemuitaan Jeesuksen voitosta!

22.3.2017