Ei ihmisvoimin

 

”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot”           (Sak. 4:6)

Tammikuussa saimme vierailla Marjon ja Jarin kanssa rajan takana Karjalassa tutustumassa siihen tärkeään työhön, mihin Herra on heidät kutsunut. Vierailimme myös ihanan kristityn, Jumalan puuhanaisen, Annan, kotona. Koti oli ulkoisilta puitteiltaan vaatimaton hirsimökki vailla mitään mukavuuksia, köyhässä, vähän rähjäisessä kylässä kymmenien kilometrien päässä Viipurista. Mieleeni tuli yllä oleva raamatun jae istuessamme pöydän ympärillä ja kuunnellessamme Annan kertovan siitä, miten työ menee eteenpäin, vaikka vastustajia on paljon. Uskoa vahvistavaa oli myös hänen todistuksensa siitä, miten hän kertoo vain Jumalalle ympärillä asuvien ihmisten hengellisistä ja aineellisista tarpeista, milloin vauvan vaatteista, 44 numeroisista miesten talvikengistä tai kävelykepistä, ja siitä miten ne aina löytyvät Lehikoisten tai heidän ystäviensä tuomien tavaroiden joukosta. Syksyllä salainen poliisi oli ottanut yhteyttä Annaan hänen kytköksistään suomalaisiin ja kysynyt, halusiko Anna vankilaan.

– Mielelläni menen sinne kertomaan Jeesuksesta, oli vastaus, joka jätti kysyjän sanattomaksi. Myöhemmin kaksi FSB:n miestä vieraili hänen kotonaan. Annan tarjotessa heille kahvia he kyselivät, mitä hän tekee suomalaisten kanssa. Keskustelu sujui seuraavalla tavalla:

– Juomme kahvia, keskustelemme ja rukoilemme. Onko siinä jotakin väärää?

– Siinähän se! Te varmasti rukoilette väärin!

– No, opettakaa te minua rukoilemaan oikein!

Miehet olivat hiljaa, katsoivat toisiinsa ja sanoivat, etteivät osanneet rukoilla.

– Saanko minä rukoilla?

Saatuaan luvan Anna laski kätensä miesten päälle ja alkoi rukoilla heidän puolestaan. Kun palava rukous päättyi, miehet kysyivät hämmästyneinä:

– Mitä sinä teit?

– Minä rukoilin.

Miehet lähtivät pois selvästi Jumalan koskettamina eikä heistä ole sen jälkeen kuultu.

Usein kohtaamme elämässämme ja palvelutehtävässämme ihmisten, olosuhteiden tai saatanan aiheuttamia esteitä tai vastustusta, jotka saavat meidät joko masentuneina herpaantumaan tai sitten hampaat irvessä puskemaan hartiavoimin asiaamme läpi, vaikka Jumalan tahto on, että kääntyisimme Hänen puoleensa rohkaisua, voimaa ja ohjeita saadaksemme.

Kun vuoden 520 eKr tienoilla Israelin viholliset olivat saaneet temppelin jälleenrakennustyön keskeytymään 17 vuodeksi ja kansa oli vaipunut apatiaan,

Jumala lähetti profeetat Haggain ja Sakarian nuhtelemaan ja rohkaisemaan kansaansa. Raamattu kertoo, miten Herra herätti koko jäljellä olevan kansan hengen heidän kuunnellessaan Herran ääntä sekä Haggain sanoja ja se ryhtyi työhön Juudan käskynhaltijan Serubbaabelin johdolla. (Hagg. 1:12-14)

Kansan masennuksen päivänä ja töiden kangerrellessa Sakarja näki messiaanisen ajan ihanuuteen. Hän välitti Serubbaabelille rohkaisun sanat: ”Ei väellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. Mikä sinä olet, sinä suuri vuori Serubbaabelin edessä? Muutu tasangoksi! Serrubaabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, ja hänen kätensä saattavat sen valmiiksi” (Sak. 4:6,7,9).

Jumala vie työnsä päätökseen. Ei säikytä minkäänlaisia vastuksia, vaan pidetään katse Kristuksessa ja imetään Hänen Sanastaan ja Hengestään voimaa ja rohkaisua!

 

Sinua siunaten, Juuso

28.1.2017