Syksy saapuu – tahdoit tai et

 

”Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta siemenestä vaan katoamattomasta, Jumalan elävän pysyvän sanan kautta.

Sillä kaikki liha on kuin ruohoa ja kaikki sen loisto kuin ruohon kukka. Ruoho kuihtuu ja kukka varisee, mutta Herran sana pysyy iäti. Tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”                  (1. Piet.1:23-25)

 

Tänään onnittelin uskonveljeäni, jolla oli syntymäpäivä. Emme olleet tavanneet pitkään aikaan, ja niinpä juttua riitti. Keskustelumme lopuksi totesimme, niin kuin usein ennenkin, ajan rientävän melkoista vauhtia…

Niin, taas on syksy, illat pimenevät, lehdet harvenevat puissa ja vaikka edelleen on suhteellisen lämmintä, niin pian on yöpakkasia odotettavissa. Haikeina Veran kanssa hyvästelimme viimeisetkin etelään muuttavat kurkiparvet, mutta silti asustelemme edelleen rannassa mökillä, ikään kuin emme haluaisi päästää irti poishiipuvasta kesästä vaan riippua siinä kiinni viimeiseen asti.

Meillä ihmisillä on usein halu riippua kiinni siinä aikakaudessa, jonka koemme mukavaksi. Usein tämä ilmenee haluna pidentää ja venyttää nuoruutta tai ehkä paremminkin keski-ikää, jottei tarvitsisi antaa periksi vääjäämättä lähestyvälle vanhuudelle. Hiuksia sävytetään, pukeudutaan nuorekkaasti, ihoa voidellaan, ryppyjä peitellään tai operoidaan jne.

Raamattu ei varsinaisesti ihannoi mitään ihmisen ikäkautta täällä alhaalla, vaikka sanookin: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot: `Nämä eivät minua miellytä`”. (Saarn. 12:1). Pikemminkin Raamattu painottaa koko ihmiselämää, sen jokaista ikävaihetta Jumalan lahjana ja Jumalaa kaikkien vaiheiden kantavana voimana: ”Vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantuneinakin minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes.46:4) Kun nuoruudessa on otettu Jumalan antama Pelastaja vastaan, on niin turvallista astua Hänen kanssaan ikäkaudesta seuraavaan ja nauttia jokaisesta vaiheesta tietäen, että parempaa on edessäpäin. ”Mutta vanhurskaitten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.” (Sananl. 4:18) ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat.” (1. Kor.2:9) Ei ole siis syytä riippua kiinni sellaisessa, mitä ei voi pitää, vaan tarttua lujasti kiinni siihen, mitä ei voi kadottaa. Jotta tulisi uusi kevät ja kesä, täytyy vanhan väistyä, ja jotta pääsisimme voittajina perille, meidän täytyy astua rohkeasti ikäkaudesta toiseen Jeesuksen kanssa.

Erään venäläisen hengellisen laulun kerto-osassa lauletaan: ”Onpa vuosia sulla paljon tai vähän, ne vain alkua ovat iankaikkisen kesän.”

Sanotaan siis iloisesti: ”Tervetuloa!” lokakuulle, syksylle, rypyille ja harmaille hiuksille ja uusille haasteille.

 

Sinua syksyssäsi siunaten,

Juuso

30.9.2016