Ilo Herrassa

 

”Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.” (Neh. 8:10)

 

Eilen Raamattua lukiessani sen välistä putkahti pieni monistelappunen kesän lastenleiriltä. Siinä oli laulun sanat, joita lukiessani murruin ja jäin ajattelemaan, mitä todellinen ilo on, mikä on sen lähde ja miten helpolla annan sen unohtua.

Päivittäin teemme valintoja siitä, mihin keskitymme uskonelämässämme ja vaelluksessamme ja mihin ja millaisiin asioihin sallimme itsemme kompastua.

Miten helposti lähimmäiseni ajattelematon tai väärin valittu sana jää kaihertamaan ja sumentamaan mieltä useammankin päivän ajaksi, vaikka tiedän, että se on vain ihmisen puhetta, joka tulee ja menee. Minun ei tulisi ”ravita” itseäni sillä eikä antaa sen näin päästä vaikuttamaan ja hämmentämään sisimpääni, toisin kuin minun tulee antaa Jumalan elävän ja elämää ja voimaa antavan, uutta luovan Sanan vaikuttaa ja ravita elämääni.

Miten helposti näemme ympärillämme ja Jumalan seurakunnassakin vain niitä kielteisiä asioita, murehdimme ja keskitymme vain niihin, vaikka ne ovat vain murto-osa verrattuna kaikkeen siihen ihanaan ja ikuiseen, mitä Jumala on tehnyt ja tekee omiensa keskellä. Jeesuksen vertauksessa rikkaviljasta (Matt.13:24-30) siitä huolestuneet ja ahdistuneet palvelijat kysyivät isännältään: ”Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut rikkaviljaa?… Tahdotko, että menemme kokoamaan sen?” Isännän realistinen ja luottavainen vastaus neuvoo murehtijoita ja innokkaita asioiden järjestykseen laittajia jättämään vihollisen kylvämän rikkaviljan kitkemisen Jumalan suureen korjuupäivään, ettei inhimillisessä puhdistusinnossa kitkettäisi pois myös Jumalan kylvöstä kasvanutta hyvää viljaa.

Meidän tulisi hyväksyä se tosiasia, että elämme langenneessa maailmassa ja vielä hyvin keskeneräisen ja kasvuvaiheessa olevan Jumalan seurakunnan keskellä, ja että paratiisi ja täydellisyys ovat vasta edessäpäin. Nyt ohjeenamme olkoot: ”Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol.3:13);

”Veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotain kiitettävää, sitä ajatelkaa.” (Fil.4:8)

JA TÄRKEIN: ”Kiinnittäkää mielenne …Jeesukseen.” (Hepr.3:1).

Todellinen ilo ei ole hetkessä vaihtuvia tunteita, eikä naurun remakkaa. Se ei ole kiinni Jumalan siunauksissa eikä olosuhteissa, vaan se kumpuaa yksin ja ainoastaan Jeesuksesta ja yhteydestä Häneen. Niin kuin Hän on ikuinen tie, totuus ja elämä, on Hän myös ainoa ja iäti kestävä ilomme ja sen lähde. Toivottavasti tämä leirilaulu voi tänään ja aina olla uskontunnustuksesi, johon voit sydämestäsi yhtyä:

 

Sinä olet parasta, mistä tiedän.

Sinä olet kalleinta päällä maan.

Mukanani kuljet, kun maailman kierrän.

Sinusta en luovu en milloinkaan.

 

Sinä olet kauniimpi toiveunta,

Sinä olet suurempi kuolemaa.

Valollasi taivasten valtakunta

sydämeni varjot jo kirkastaa.

 

Halleluja, mä kuulun sulle,

halleluja, sulle, Jeesus, vain!

Halleluja, sä olet mulle,

halleluja, kaikkein arvokkain!

 

31.8.2016