Ystävyys on tärkeää!

 

”Koeta päästä pian tulemaan luokseni.” (2. Tim. 4:9)

 

Turvapaikkaa hakeville afgaanipojille järjestetyn tilaisuuden jälkeen kutsuin neljä heistä kotiimme iltateelle. He kaikki kuuluivat halveksittuun ja vainottuun hazara-kansaan ja kertoivat kukin riipaisevan elämäntarinansa ja syyt, miksi olivat joutuneet jättämään kotimaansa. Kenen isä oli joutunut talibanien tappamaksi, ketä oli uhattu tulla hakemaan tai ampumaan jne.

Nyt oltiin kuitenkin Suomessa ja uuden elämän alussa. Talven pitkän pimeyden keskellä näytin heille kuvia kesästä, jota he kaikki epäuskoisina odottivat. He toivoivat saavansa suomalaisia ystäviä, mutta kertoivat paikallisten nuorten vastaan tullessaan kääntävän katseensa poispäin. Kukaan heistä ei lähtönsä jälkeen ollut saanut yhteyttä kotiin ilmoittaakseen, että kaikki on nyt hyvin ja kuullakseen uutisia kotoa. Kotona ei ollut puhelinverkkoa eikä mahdollisuutta päästä internetiin. Kerroin heille rukouksen voimasta ja ehdotin, että rukoilisimme tässä tilanteessa. Kirjoitimme elossa olevien lähisukulaisten nimet paperille ja niinpä rukoilimme heidän puolestaan Jeesuksen nimessä. Kun sitten teen jälkeen oli aika lähteä takaisin majoituspaikkaan, porukan nuorin, 15-vuotias, sanoi vedet silmissä suomeksi haparoiden: ”Onnellinen koti.” Jäin miettimään, kuinka suuri on ystävyyden ja ystävien merkitystä ihmisen elämässä. Osoitettu ystävyys toi kodin mieleen.

Paavalilla oli vaikeaa kirjoittaessaan toista Timoteus-kirjettä Rooman vankilassa luultavasti n. vuonna 67. Hän oli kahleissa (1:16 ja 2:9), eikä tilannetta helpottanut se, että kaikki ystävät olivat jättäneet hänet yksin vaikealla hetkellä (1:15; 4:16). Paavali pyytääkin rakasta hengellistä poikaansa, Timoteusta, saapumaan luokseen ja kirjoittaa siksi hänelle kirjeen. Hän oli johdattanut Timoteuksen uskoon Lystrassa jo ainakin 20 vuotta aikaisemmin ensimmäisellä lähetysmatkallaan ja tunsi hänen uskollisuutensa ja muisti hänen kyyneleensä, kun he olivat eronneet (1:4). Kaksi kertaa Paavali kirjeessään vetoaa Timoteukseen (4:9,21) ja kehottaa häntä kiiruhtamaan luokseen, mutta emme tiedä, ehtikö tämä Roomaan ennen hänen mestaustaan. Näiden miesten uskonveljeys, työtoveruus ja ystävyys on eräs jaloimmista Raamatun kuvaamista ystävyyssuhteista. Todellinen ystävä uskaltaa ja kykenee rohkaisemaan ja auttamaan vaikeissakin tilanteissa (1:16,18). Ystävyys ei synny eikä kasva itsestään, vaan sitä tulee hoitaa ja ruokkia. Kiireinen aikamme ei ole eduksi ystävyyssuhteiden syntymiseen ja ylläpitämiseen. Seurakunnassakaan eivät hyvät ystävyyssuhteet ole itsestään selviä, vaan ne voivat helposti jäädä löyhiksi ja pinnallisiksi. Meidän tulisi varata aikaa keskinäiseen kanssakäymiseen muulloinkin kuin vain ennen ja jälkeen tilaisuuksien. Yhdessä tekeminen ja oleminen kasvattaa ja lujittaa ystävyyttä. Tulevan kesän aikana seurakunnassa on jälleen yhteisiä hankkeita ja projekteja, joissa voimme kasvaa yhdessä ja opetella tuntemaan toisiamme. Eräs tällainen on kesäkuussa järjestettävä viikonloppuretki Kiponniemeen (katso ilmoitusta toisaalla Tiedotuslehdessä), missä meillä on mahdollisuus viettää rennosti aikaa yhdessä ja tutustua paremmin toisiimme Raamatun, rukouksen, pelien ja leikkien sekä saunan ja hyvän ruuan myötä.

”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” Snl. 17:17

 

Ole siunattu kevättä odotellessasi!

Juuso

25.3.2016