Miksi Johannes kirjoitti?

 

”Mutta nämä on kirjoitettu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimessään.” Joh. 20:31

 

Johannes ilmoittaa tässä sen Jumalan rakkauden hänessä synnyttämän näyn ja päämäärän, mihin hän tähtäsi evankeliumia kirjoittaessaan. Nämä kaksi tavoitetta mielessään hän valitsi evankeliumiinsa mukaan otettavan materiaalin eli Jeesuksesta kerrottavat asiat, tilanteet ja keskustelut. Kolmeen Jeesuksen seurassa vietettyyn vuoteen mahtui tuhansia kohtaamisia, opetuksia ja ihmetekoja, mutta kaikkea ei voinut ottaa mukaan. Evankeliuminsa lopuksi hän toteaakin: ”Paljon muutakin Jeesus teki. Jos niistä kirjoitettaisiin kohta kohdalta, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” Joh. 21:25.

Kun luet Johannesta, huomaat, että hän on pitänyt kiinni periaatteestaan: kaikki, mitä hän kirjoittaa, a) kertoo Jeesuksen jumaluudesta ja b) synnyttää lukijan sydämessä uskoa.

Siksi ei ole ihme, että Johannes on ottanut mukaan sinänsä vähäpätöiseltä vaikuttavia Jeesuksen kohtaamisia, kuten samarialaisen naisen, Nikodemoksen ja muiden juutalaisten oppineiden kanssa, niiden sisältämien Jeesuksen jumaluutta paljastavien keskustelujen vuoksi. Johannes tuo muita evankelistoja selvemmin ilmi Jeesuksen itseymmärryksen, sen että hän tiesi, kuka hän on eikä salannut sitä kuulijoiltaan.

Ajattele, miltä juutalaisista, yhden Jumalan palvelijoista, mahtoi tuntua, kun Jeesus sanoi: ”Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää.” (Joh. 5:21-23) Kuvittele itsesi kuulemaan näitä sanoja, yhdeksi siinä joukossa, joka on hikisenä kävellyt tuntikausia Galilean helteessä tai Juudean vuorilla tullakseen katsomaan ja kuuntelemaan naapurin poikaa, nyt kohusaarnaajaa, joka herättää hämmästystä ja kiistelyä kaikkialla, minne menee. Ei ollut vielä sitä VT:n ja UT:n yhdessä kuvaamaa johdonmukaista Jumalan pelastussuunnitelman valtavaa kokonaiskuvaa ja sen toteutumista alusta loppuun, mikä meillä nyt on mielessämme lukiessamme noita sanoja Johanneksen evankeliumista. Vanhaa testamenttia toki luettiin synagogissa, mutta sekin fariseusten ja saddukeusten tulkinnan suodattamana. Mitkä olisivat reaktiosi Jeesusta kuunnellessasi? Ymmärtäisitkö? Syttyisitkö? Uskoisitko? En tiedä? Johanneskaan ei tässä kerro, miten Jeesuksen sanomaan lopulta reagoitiin. Oli aika, jolloin kadehdin niitä, jotka saivat nähdä ja kuulla Jeesusta livenä ja ajattelin, että helppoakos niiden oli uskoa, kun omin silmin näkivät kaikki ihmeet ja kuulivat hänen opetuksensa. Mutta… suurin osa ei silti silloinkaan uskonut! Osa ehkä ymmärsi Jeesuksen sanat väärin ja siksi loukkaantui…

Mahtavaa, että Jumalalla oli Johanneksen kaltaisia palvelijoita, jotka silminnäkijöinä johdonmukaisesti kirjoittivat parhaat palat muistiin määrätietoisella aikomuksella, että me, lukijat, uskoisimme Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että meillä uskoessamme häneen olisi iankaikkinen elämä hänen nimessään.

Kiitos Jumalalle jokaisesta, jonka kohdalla Johanneksen näky on toteutunut!

Olkoon meilläkin Johanneksen näky ja päämäärä elämässämme, kohtaamisissa ja keskusteluissa.

Sinua siunaten, Juuso

21.2.2016