”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee : Jumala meidän kanssamme. (Matt. 1:23)

Ajattele: Hän tuli itse! Hän ei lähettänyt enkeliä tai valtuutettua edustajaansa, vaan tuli itse. Jumala ihmiseksi ihmisten keskelle, Jeesus, Ihmisen Poika. Hän, joka oli jo luomisessa läsnä, jolla ei ole alkua eikä loppua, joka oli Jumalan tykönä ja oli Jumala, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa (Joh.1:1-3, Kol.1:16). Jo aikojen alussa Isä oli suunnitellut ja päättänyt ajankohdan, jolloin Poika inkarnoituu ihmishahmoon ihmiskunnan historian keskelle (Gal.4:4). Se tosiasia, ettei historia tunne toista neitseestäsyntymistä ennen eikä jälkeen Jeesuksen Pyhästä Hengestä sikiämisen, oli profeetta Jesajan mukaan Herran itsensä antama jumalallinen merkki (Jes.7:14). Jesaja antaa syntyvälle lapselle arvonimiä, jotka kohottavat Hänet äärettömän korkealle kaiken tavallisen, inhimillisen yläpuolelle: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herraus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)

Kuitenkin Raamattu kertoo, että vaikka Jeesuksella oli Jumalan muoto, Hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen, (Fil.2:6,7). Ajattele, että Jeesus maan päällä ollessaan oli tosi ihminen, joka varttuessaan joutui opettelemaan ja oppimaan elämisen taitoja niin kuin muutkin lapset. Hän alistui oppimattomien vanhempiensa, Marian ja Joosefin, kasvatettavaksi ollen heille kaikessa kuuliainen (Luuk.2:48-52), vaikka itse oli maailmankaikkeuden Luoja, johon kaikki tiedon ja viisauden aarteet on kätketty (Kol.2:3). Hänellä oli ihmisen ruumis tarpeineen ja kiusauksineen, Hän tunsi ja koki niin kuin ihminen ja Hän oli kaikessa ihmisen kaltainen ja kutsui itsekin itseään Ihmisen Pojaksi. Yksi tärkeä ero meihin muihin nähden oli se, ettei Jeesus ollut syntiin langennutta sukua, vaan sellainen, millaisia Adam ja Eeva olivat ennen lankeemustaan, eikä Hän kiusauksen tullessa langennut syntiin. Toinen ero oli se, että Jeesus tiesi itse jo varhain olevansa Jumalan Poika (Luuk.2:49), Jumala. Tämä varmuus ja kasvava kutsumustietoisuus tehtävästä kirkastaa Jumalaa ja lopullisesta uhrikaritsan tehtävästä, mitä varten Hän oli tullut maailmaan (Joh.18:37), antoi määrätietoisen ja selkeän suunnan koko Hänen maanpäälliselle elämälleen. ”Eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä” (Matt. 20:28).

Hän toi Jumalan valtakunnan ihmisten keskelle. Sokeat saivat näkönsä, kuurot kuulivat, rammat alkoivat kävellä, pitaliset puhdistettiin, kuolleita herätettiin ja köyhille julistettiin evankeliumia. Tätä kaikkea Jeesus teki ja todisti jo teoillaan olevansa se Israelin Pyhä, josta profeetat ovat kirjoittaneet (Jes.29:18-19).

Ajattele, mitä Hän teki meidän vuoksemme: Hän tuli meidän tähtemme, meidän kaltaisenamme, meidän keskellemme, eli meitä palvellen, kuoli meidän puolestamme, meidän syntiemme tähden ja on meissä uuden elämän voimana (Ef.3:17) ja jää asumaan meihin, jos rakastamme Häntä ja pidämme Hänen sanansa, (Joh. 14:23).

Eikö Hän ansaitsekin kaiken ylistyksen, kiitoksen ja kunnian!

 

Riemuitaan Hänessä ja Hänestä! Siunattua joulua ja Jeesuksen armoa vuonna 2018!   Juuso