Älä pelkää! minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän, minä olin kuollut, mutta nyt minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”     (Ilm.1:17b,18)

 

Tervehdys Pohjois-Suomesta, Paltamosta! Kesän lähetessä loppuaan kierroksemme Jacob-piispan kanssa on edennyt jo noin puoliväliin. On ollut mielenkiintoista matkata ympäri kotimaata, vierailla eri paikkakunnilla, eri seurakunnissa, tavata erilaisia Jumalan lapsia elämäntilanteissaan, keskustella, rukoilla, itkeä ja iloita heidän kanssaan.

Tämän matkan yhteydessämonet pienetkin asiat ovat puhutelleet ja muistuttaneet jälleen siitä, että me kristityt olemme kahden maan kansalaisia ja täällä vain ohikulkumatkalla. Pelkästään sekin seikka, että syksyn merkit täällä pohjoisessa ovat jo niin ilmeiset, puhuttelee jälleen. Aikamme täällä on lyhyt, rehevinkin kukoistava elämä kuihtuu ja hiipuu pois. Olemme rukoilleet monen toivottomasti syöpää sairastavan kanssa sekä monien omaisten kanssa, joilla on hätä rakkaistaan ja jättäneet asiamme ja jättäytyneet itsekin sen Jeesuksen käsivarsille, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt.28:18). Noin viikko sitten rukoilimme epätoivoisen äidin kanssa hänen kaukana asuvan aikuisen tyttärensä puolesta, joka sairastaa tuskallista jatkuvaa päänsärkyä. Äiti sai suuren rauhan sydämeensä ja lupasi kehottaa koko perhettään laittamaan kaiken uskonsa Jeesukseen. Äsken hän soitti ja kertoi tyttärensä ottaneen pitkästä aikaa yhteyttä. Tämä kertoi levänneensä sohvalla ja havahtuneensa yhtäkkiä siihen, että joku tönii häntä kylkeen. Sitten hän oli nähnyt mustan hahmon nousevan vuoteeltaan ja jäävän seisomaan viereensä. Kauhuissaan hän oli yrittänyt tavoitella Isä meidän sanoja, mutta ne pyyhkiytyivät pois hänen mielestään. Lopulta hän oli huutanut vain: ”Auta Jeesus!” jolloin paha oli väistynyt. Nyt tytär perheineen etsii tosissaan elävää Jumalaa.

Saatana operoi aina pelolla. Olemme nähneet ja kuulleet sen isisin toiminnassa, ja nyt, miten paljon pelkoa ja pelonsekaista vihaa sen iskut Turussa ovat synnyttäneet koko maahan. Jeesus tuntee Saatanan taktiikan ja kieltää siksi seuraajiaan pelkäämästä mitään.

Jacobin sanoman ydin on ollut Kristuksen korottaminen ja seurakunnan muistuttaminen ja haastaminen siihen suureen tehtävään, maailman evankelioimiseen, johon Jeesus viimeiseksi seuraajansa haastoi hieman ennen taivaaseen astumistaan, (Matt. 28:16-20). Tämä haaste saattaa myös synnyttää ahdistusta ja pelkoa uskovissa. Jos me katsomme vain itseämme ja ympärillämme olevaa pientä, monta kertaa hyvin vajavaista uskovien joukkoa, tuntuu, että vaikutusmahdollisuutemme tässä maailmassa ovat hyvin rajoitetut ja mitättömät. Tehtävä on liian suuri, en pysty siihen, voimat ovat vähissä, tehkööt muut sitä hommaa, en jaksa edes rukoilla sen toteutumista!

Mutta jos sen sijaan pidämme silmämme Jeesuksessa, uskomme alkajassa ja täyttäjässä, ymmärrämme, ettei kyse ole meidän voimistamme tai jaksamisestamme, sillä Jeesus, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä lupasi olla itse meidän kanssamme, meissä, joka päivä maailman loppuun saakka. Kun Pyhä Henki saa vallata meidät, saamme Pyhässä Hengessä yhtyä Herraan ja olla yhtä henkeä Hänen kanssaan (1. Kor. 6:17), silloin uskossa katselemme täysin toisenlaisia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia, joita ei rajoita mitkään tämän maailman ajan inhimilliset vajavuudet, vaan saamme uskossa luovuttaa rukouksemme ja pienet mahdollisuutemme pienen pojan tavoin suuren Jumalan siunattaviksi, ja silloin alkaa tapahtua!

 

Sinua syksyssäsi siunaten, Juuso