”Jeesus vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti matkallaan kohti Jerusalemia.”     (Luuk.13:22)

 

´Useita vuosia sitten eräs lähetyssaarnaaja vieraili seurakunnassa, johon silloin kuuluin. Hän kertoi meille, mitä hänelle oli tapahtunut työpisteessään jossakin päin Afrikkaa. Vuodet ovat kuluneet, mutta en ole unohtanut hänen tarinaansa. Luulen, että sillä olisi jotakin opetettavaa meille, ei ainoastaan yksilöinä vaan seurakuntana.

Tämä lähetyssaarnaaja oli eräänä aamuna lähtenyt kävelylle. Kulkiessaan hän oli tavannut erään kyläläisen, joka kysyi häneltä, minne hän oli menossa. Hän vastasi, ettei ollut matkalla oikeastaan minnekään erityisesti, vaan oli ainoastaan menossa kävelylle. Kiinnostuneena tästä vastauksesta kyläläinen kysyi häneltä uudestaan, minne hän oli menossa. Vastaus oli sama: ”Menen vain kävelylle; en ole erityisesti menossa minnekään.” Tähän kyläläinen tokaisi: ”Mutta kuinka voit tietää, milloin olet saapunut perille, jos et tiedä, minne olet menossa?”

 

Mutta kuinka voit tietää, milloin olet saapunut perille, jos et tiedä, minne olet menossa?” Asiallinen kysymys. Me elämme tai vain kulutamme aikaa yrittäen selviytyä päivittäisistä rutiineista niin hyvin kuin voimme. On niin paljon tehtävää, loppuun saattamista, valmistamista, hoitamista . . . Yritämme parhaamme mukaan käsitellä ja selviytyä vastaan tulevista mitä moninaisimmista haasteista. Ja ehkä me unohdamme, miksi me teemme, mitä me teemme ja kenelle teemme. Olemme kadottaneet näkymme, sen tarkoituksen, mitä varten me olemme täällä.

 

Luukkaan evankeliumi kertoo usein, että Jeesus on matkalla Jerusalemiin (Luuk. 9:51; 13:22; 17:11; 18:31; 19:28,37) Huolimatta matkan erilaisista pysähdyksistä ja tapahtumista, Hänellä oli selkeä tavoite: mennä Jerusalemiin sovittuna aikana, ja tämä päämäärä johti hänet ristille. Hän olisi voinut viipyä pidempään siellä tai täällä, sillä työtä oli paljon tehtäväksi. Mutta tullessaan maailmaan Hän oli sanonut: ”KYLLÄ” hyvin määritellylle tehtävälle. Tämä ”kyllä” ohjasi koko hänen elämäänsä täällä ja antoi luvan sanoa ”ei” niin monille muille mahdollisesti hyville asioille. Jos minä en tiedä, mille olen sanonut ”kyllä”, elän elämäni yrittäen kovemmin ja kovemmin tasapainoilla kaiken sen kanssa, mitä vastaan ilmaantuu. Mutta jos olen sanonut ”kyllä” Jumalalle, silloin voin tarkastella valintojani uudestaan siitä perspektiivistä: miten käytän omaisuuttani, aikaani, energiaani, intoani . . . Usein havaitsemme olevamme vain kävelyllä sen sijaan, että tietäisimme, minne olemme menossa.´

 

Jaoin teille tässä pureskeltavaksi vapaasti kääntämäni lainauksen Luc Salsacin, Belgian ranskankielisen sisarkirkkomme johtajan kirjoituksesta heidän kotisivultaan.

Siunattua kesäaikaa jokaiselle!

Juuso